| Alkuperä Pyhän Bernhardin luostarissa on pidetty tätä lauhkeaa rotua jo 1660-luvulta alkaen. Bernhardin munkit käyttivät sitä veto- ja laviinikoirana. Sitä käytettiin myös avaamaan polkuja umpihankeen. Lyhytkarvainen bernhardinkoira on alkuperäinen muunnos, josta jalostettiin myös pitkäkarvainen muunnos risteytysten avulla. Munkit uskoivat aluksi pidemmän karvan auttavan vuoriston kylmissä olosuhteissa, mutta joutuivat kuitenkin pian toteamaan sen keräävän liiaksi lumipaakkuja, jotka hidastivat koiran etenemistä ihmisiä etsittäessä. Tämän vuoksi lyhytkarvaisen muunnoksen käyttöä jatkettiin munkkiluostareissa, ja vastaavasti pitkäkarvaiset pennut annettiin kylän asukkaiden lemmikeiksi. Ulkonäkö Bernhardinkoiralla on erittäin leveä kallo ja suuret leuat. Sen alahuuli roikkuu, joten se kuolaa jonkin verran. Sillä on vankkaluustoiset raajat, joten pennun kasvatus on kallista, koska se vaatii tarkkuutta ruokavaliossa. Bernhardinkoira on hyvin massiivinen ja voimakas rotu. Luonne Luonteeltaan bernhandilaiset ovat hyväntahtoisia, ystävällisiä, rauhallisia ja luotettavia. Lyhytkarvaiset ovat yleensä pitkäkarvaisempia vilkkaampia. Bernhandilaiset sopivat todella hyvin lapsiperheisiin, koska ne ovat hyvin sosiaalisia ja kiintyvät perheeseensä. Bernhardinkoira on reviiritietoinen. Lähde | Foorumissa nyt: Yksityiset viestit: |
